Kiitämme mahdollisuudesta lausua ja edustamme Suomen yhteismetsät ry:tä jonka alaisuudessa on noin 800 tuhatta hehtaaria metsää. Hienoa, että esityksessä on tunnistettu maanomistajat merkitykselliseksi tahoksi luontohyvitysten toteuttamisessa.

Luonnonarvomarkkinat avaavat suojelu- ja ennallistamistoimet sekä luontopääoman lisäämisen yksityisille toimijoille. Yhtä tärkeää kuin tällaisen järjestelmän luominen on huolehtia perustamisvaiheessa, että kehitys tapahtuu oikeudenmukaisesti ja kaikki sidosryhmät huomioon ottaen. On todennäköistä, ettei esimerkiksi EU:n ennallistamisasetuksen tavoitteita tai kansallisia suojelutavoitteita saavuteta ilman toimivia luontoarvomarkkinoita.

Järjestelmän ydindynamiikka vaikuttaa oikeankaltaiselta, näiden toimien ei tule perustua pakkoon vaan vapaaehtoisuuteen ja tarjota toimijoille uudenlaisia mahdollisuuksia tuottaa palveluita ja kestävää yhteiskuntaa. Jotta järjestelmä on uskottava ja oikeudenmukainen kaikille osapuolille, tarvitaan laadukas sertifiointi ja verifiointi koneisto, johon voivat luottaa niin luontohyvitysten tuottajat kuin niiden ostajatkin.

Laadukas sertifiointi ja todentaminen tuo myös omat haasteensa ja toivommekin että tämä otetaan huomioon heti alkumetreillä. Järjestelmän kehittämisessä tulee ottaa huomioon pienetkin toimijat, joilla on halua edistää luonnonarvoja sekä sopivia kohteita siihen. Esimerkiksi Suomessa tehty laki ekologisesta kompensaatiosta on esimerkki sellaisesta järjestelmästä, joka suosii vain suuren mittakaavan laajoja toimia, sillä se on hallinnollisesti erittäin raskas. Valmisteluvaiheessa tulee ottaa huomioon erilaiset toiminnan mittakaavat, joille biodiversiteetillisesti arvokkaiden kohteiden ylläpitämisessä ja kehittämisellä on kiinnostusta Suomessa. Tässä oleellista on pohtia mikä instanssi hoitaa sertifioinnin ja millaiset raamit tälle toiminnalle asetetaan. Välikäsien lisäämisessä on riski kannattavuuden kuihtumiselle ja siten markkinoiden tyrehtymisestä, joten toivomme että on jokin, malli tarjoaa ketterän vaihtoehdon pientuottajille.

Kun valmisteluryhmää luontohyvitysten kehittämiseen tehdään, toivomme että otetaan huomioon myös monet sidosryhmät. Maanomistajat ovat koko hankkeen kannalta ratkaiseva ryhmä. Heidät on saatava mukaan alusta lähtien, jos halutaan luoda toimiva järjestelmä niin että ne, jotka pitkälti luovat tarjonnan, allekirjoittavat toiminnan periaatteet. Luontohyvitysten tulee perustua maanomistajan vapaaehtoiseen päätökseen – ei velvoitteisiin tai epäsuoriin paineisiin. On siis varmistettava, että maanomistajat näkevät tämän nimenomaan mahdollisuutena eivätkä vastakkainasetteluna. Kuten sanottua luonnonarvomarkkinoihin on heidän parissaan kiinnostusta, joten laadukkaalla valmistelulla voidaan lisätä tätä.

Oikeudenmukaisuuskysymykset ovat myös yksi tärkeä aspekti pohtia läpi valmisteluiden yhteydessä. Miten suhtaudutaan metsänomistajiin, jotka ovat hoitaneet jatkuvasti metsäänsä hyvin esimerkiksi niin, että puusto on sitonut hiiltä tehokkaasti verrattuna sellaisiin tilanteisiin, jossa metsä on ollut poissa käytöstä kokonaan. Hyvin hoidettu metsä ei saa jäädä ilman tunnustusta, vaikka se ei tuottaisi ”uutta” lisäisyyttä.  Lisäisyyden ja peruslinjojen osalta tulee tehdä selkeät määritelmät niin että ne kannustavat toimimaan kestävästi myös tulevaisuudessa.

Markkinoiden kehittäminen

Luontoarvomarkkinoiden perustana tulee olla ajatus, että maanomistajat saavat reilun korvauksen tuotannosta. Markkinaehtoisuus tarjoaa mahdollisuuden hyödyntää omaisuuttaan parhaaksi katsomallaan tavalla. Edellytyksenä yksityisen pääoman tuomisesta luonnonarvomarkkinoille on, että näiden tahojen kannusteet osallistua mukaan ovat riittävät. Tuotantopäässä markkinoiden vääristymistä vältetään vaatimalla läpinäkyvyyttä ketjun jokaisessa vaiheessa alkaen säännöskehyksen luomisesta. Markkinoiden kehittymisessä on varmistettava, ettei synny vain uudenlaista tukea vaan kysyntään ja tarjontaan perustuva dynaaminen markkina.