VN/10132/2026

Yleinen palaute metsä- ja luontotiedon strategiaan

Metsä- ja luontostrategiassa on määriteltävä selkeästi, että metsävaratiedon keskeinen tehtävä on tukea maanomistajien ja toimijoiden käytännön päätöksentekoa sekä edistää
kestävää ja markkinaehtoista toimintaa.

Metsäkeskuksen tuottaman tiedon tulee olla tarvelähtöistä, päätöksenteon kannalta relevanttia ja kustannustehokkaasti tuotettua. Tiedontuotantoa ei tule ohjata kattavuuden tai määrän perusteella, vaan sen tulee kohdistua sellaiseen tietoon, jolla on selkeä käyttötarkoitus ja osoitettava merkitys toiminnan edistämiselle. Tämä periaate ja siitä seuraava priorisointi tulee tuoda näkyvästi osaksi metsä- ja luontostrategiaa.

Suomen yhteismetsät ry kannattaa metsävaratiedon tarkentamista siten, että se tukee entistä paremmin maanomistajien päätöksentekoa. Tarkkuuden parantamisen ohella on kuitenkin tärkeää säilyttää mittausväli 5–6 vuoden sykleissä, jotta tuotettu tieto pysyy ajantasaisena ja sen tarkkuudesta on käytännön hyötyä. Kannatettavia ovat myös strategiassa esiin tuodut näkökulmat pistemäisen tiedon aiempaa paremmasta jakamisesta ja yhdistämisestä ajantasaisen tilannekuvan muodostamiseksi. Tietojen jakamisen tulee kuitenkin olla perusteltua ja kannustaa toimijoita tiedon jakamiseen, ei johtaa tilanteeseen, jossa joudutaan
varomaan, mitä tietoja päätyy julkiseen käyttöön.

Suomen yhteismetsät ry esittää kritiikkiä strategian linjauksesta olla ottamatta kantaa lajitiedon saatavuuteen. Lajitiedon salaaminen maanomistajilta on keskeisin ongelma nykyisessä metsävaratiedon käsittelyssä. Vaikka asiaan liittyen olisi käynnissä erillisiä prosesseja, tulisi nämä näkökulmat huomioida myös strategiassa. Luontotiedon jakaminen maanomistajille määrittää olennaisesti sitä, mihin suuntaan yhteistä metsävaratiedon kehittämistä halutaan viedä. Strategiassa korostetaan valtiollisen toimijan roolia tiedon tuottajana ja yksityisen sektorin roolia tiedon jalostajana, eikä lajitietoa voida tarkastella tästä kokonaisuudesta irrallisena. Lajitiedon tulee olla maanomistajien saatavilla.

Ympäristötiedon lisääminen ja mittaaminen on lähtökohtaisesti kannatettavaa, mutta strategiassa jää osin liian vähälle huomiolle se, että maanomistajat ovat jo pitkään edistäneet luontoarvoja vapaaehtoisin toimin ja omalla kustannuksellaan. Tätä työtä ei tulisi ottaa itsestään selvänä, vaan sen jatkuvuus edellyttää toimivia ja oikeudenmukaisia kannustimia. Käytännössä luonnonarvokauppa on ainoa keino, jolla monimuotoisuutta kuvaavia indikaattoreita voidaan aidosti ja laajamittaisesti viedä eteenpäin talousmetsissä. Tämän vuoksi tuotetun luontotiedon kehittämisen tulisi strategisesti tähdätä markkinoiden palvelemiseen: tunnettujen luontoparametrien lisäksi tiedon tulee olla sellaista, että se mahdollistaa luontoarvojen tunnistamisen, arvottamisen ja kaupallistamisen maanomistajien näkökulmasta. Näin luontotiedon kehittäminen tukisi samanaikaisesti sekä monimuotoisuustavoitteita että maanomistajien aktiivista roolia niiden toteuttajina.

Palaute strategian laatimisen tarpeeseen
Strategian valmistelu on erittäin ajankohtainen, jotta saamme luotua yhteistä tilannekuvaa, kuinka hyödyntää kehittyviä menetelmiä. Suomi on metsävaratiedon osalta kärkivaltioita ja tästä asemasta on pidettävä kiinni vahvistaen kilpailukykyämme.

Strategian laatimisen kannalta on olennaista selkeyttää metsä- ja luontotiedon tuottamisen käytännön tarkoitus sekä Metsäkeskuksen rooli suhteessa muihin viranomaisiin ja tutkimuslaitoksiin. Ilman selkeitä linjauksia on riskinä, että Metsäkeskus alkaa tosiasiallisesti paikata muiden toimijoiden puutteita järjestelmissä tai osaamisessa, vaikka tämä ei kuulu sen lakisääteiseen perustehtävään. Strategiassa tulee määritellä, mihin tiedontuotantoon Metsäkeskus vastaa, mitä tietoa se hyödyntää muilta toimijoilta ja millä periaatteilla yhteistyö toteutuu. Mikäli Metsäkeskukselle halutaan osoittaa uusia tai laajenevia tehtäviä osana
laajempaa hallinnollista kokonaisuutta, nämä on tehtävä tietoisesti kirjaamalla vastuut lakiin Suomen metsäkeskuksesta sekä varmistamalla, että tehtävät näkyvät riittävänä resursointina ja osaamisena.

Palaute strategisiin linjauksiin ja toimenpiteisiin
Strategiassa on perustellusti tunnistettu metsänomistajien ja muiden toimijoiden keskeinen rooli metsävaratiedon lopullisessa hyödyntämisessä. Suomen yhteismetsät ry kannattaa linjausta, jonka mukaan elinympäristötietoa saatetaan metsänomistajien käyttöön entistä kattavammin. Tässä yhteydessä korostamme, että keskeisin ympäristötieto, eli lajitieto, on oltava metsänomistajien saatavilla. Tätä korostaa myös strategiassa linjattu yhden luukun periaate, jonka mukaan Metsään.fi palvelussa näytetään muiden viranomaisten tuottamaa metsää kuvaavaa tietoa.

Avoimempi suhtautuminen ympäristötiedon jakamiseen metsänomistajille parantaa heidän oikeusturvaansa erityisesti tilanteissa, joissa tiedot voivat olla vanhentuneita tai virheellisiä. Lisäksi elinympäristötiedolla on merkittävä potentiaali luonnonarvokaupan välineenä, mikä osaltaan tukee markkinaehtoisten ratkaisujen kehittämistä.

Suomen yhteismetsät ry kannattaa myös strategian linjausta, jonka mukaan Metsäkeskuksen palvelut toimivat tietopohjan lähteenä, jota yksityinen sektori voi hyödyntää erilaisissa sovelluksissa. Tämä edistää tervettä kilpailua ja mahdollistaa markkinaehtoisten ratkaisujen syntymisen tiedon hyödyntämiseen.

Kannatamme KALLIO-ohjelman käyttöönottoa, mutta pidämme tärkeänä, ettei laserkeilausväli pitene liiallisesti tiedon ajantasaisuuden ja sovellettavuuden kustannuksella. Strategiassa on ansiokkaasti tunnistettu metsänomistajien rooli myös tiedon päivittämisessä ja edelleen jakamisessa. Ajantasainen tieto palvelee kaikkia toimijoita, ja pidämme tätä kehityssuuntaa kannatettavana. Tiedonjakamisessa on kuitenkin olennaista kunnioittaa maanomistajien yhteistyöhalua: tehokkaimpia keinoja ovat vapaaehtoisuus ja luottamus siihen, että tietoa käytetään rakentavasti eikä rajoittavana mekanismina.

Suomen yhteismetsät ry kannattaa luontotiedon parempaa saatavuutta metsänomistajille niin sensitiivisen lajitiedon kuin muiden elinympäristöindikaattoreiden osalta. Tämä parantaa metsänkäytön suunniteltavuutta sekä vastuullisuustyön todennettavuutta. Metsänomistajien omaehtoinen vapaaehtoinen luontotyö ei kuitenkaan voi muodostua kestäväksi ratkaisuksi, mikäli monimuotoisuustyöhön ei liity riittäviä taloudellisia kannusteita.

Esityksessä mainittu, että hieman yli neljännes metsänomistajista olisi halukas ilmoittamaan vapaaehtoisen suojelun kohteista, kuvastaa osaltaan huolta velvoittavan suojelun lisääntymisestä. Tämän vuoksi toivomme, että esityksessä tunnistettaisiin selkeämmin metsänomistajien tarve luottamuksen vahvistamiseen tiedonjakamisen osalta. Strategiassa tulisi perustella nykyistä selkeämmin, miksi ja mitä luontoarvoja halutaan tunnistaa paremmin. Suomen yhteismetsät ry näkemyksen mukaan näiden tulisi ensisijaisesti palvella luonnonarvokaupassa käytettäviä indikaattoreita. Esityksessä mainitut kuolleet pystypuut ja
säästöpuut muodostavat hyvän lähtökohdan monimuotoisuustyölle. Mikäli metsänomistajan päätöksellä metsätalouskäytön ulkopuolelle jättämien kohteiden tietoa jaetaan avoimena tietona kaikille, se todennäköisesti vaikuttaa kielteisesti metsäomistajien suhtautumiseen ja ilmoittamishalukkuuteen.

Toimenpide, jossa Metsäkeskus osallistuu luontotyyppien ja ennallistamisalueiden seurantaan, on kannatettava. Tämän tiedon käytön tulee kuitenkin olla sellaista, ettei se käänny maanomistajaa vastaan. Linjausten tulee mahdollistaa monikäyttöiset ratkaisut ilman, että ne johtavat uuteen velvoittavaan sääntelyyn. Vastaavasti pesimäaikaisten hakkuiden osalta tiedon jakaminen on edellytys lainsäädännön tarkoituksenmukaiselle soveltamiselle. Tältä osin on tärkeää kunnioittaa omaisuudensuojaa ja varmistaa, että tiedot jaetaan asianmukaisesti niille toimijoille, jotka toimivat markkinaosapuolina. Myös se, että Metsäkeskus tuottaa aineiston pesintäaikaisten hakkuiden kielletyistä kohteista, edellyttää lajitiedon julkaisemista.

Palaute strategian toimenpanoon ja seurantaan
Ennallistamisasetuksen yhteydessä tehtävä luontokartoitus on välttämätöntä asetuksen tavoitteisiin pääsemiseksi. Nämä kartoitukset on kuitenkin tehtävä vuoropuheluna maanomistajien kanssa ja tarjota mahdollisuuksia metsien monikäytölle.