Strategian lähtökohdat


Viimeisen 20 vuoden aikana metsäluonnon heikkenevä kehitys on joko pysähtynyt tai kääntynyt paranevaksi. Kuolleen puun määrä on pysynyt vakaana ja Etelä-Suomessa jopa kaksinkertaistunut. Metsätalouden toimenpiteet ovat olleet viime aikoina oikeita. Metsien sertifiointien (PEFCja FSC) käyttöönotto on ollut yksi merkittävimmistä toimenpiteistä viime vuosikymmenten aikana ja joiden laadinnassa on huomioitu ekologinen, taloudellinen ja sosiaalinen kestävyys hyvin laajalti. Uusien sertifioinnin kriteereiden myötä metsien monimuotoisuuden tila paranee edelleen, sillä ne huomioivat ekologisia tarpeita merkittävästi aikaisempaa enemmän. Metso-ohjelma on ollut erinomainen keino vapaaehtoiseen metsien suojeluun ja sen riittävä rahoitus tulee turvata koko Suomen alueella. Lisäksi metsälain 10 §:n mukaisten erityisten tärkeiden puustoisten elinympäristöjen suojelu on turvannut erityisen tärkeiden elinympäristöjen säilymistä ja luonnon monimuotoisuutta jo aikaisemmin.

Strategian tavoitteet

Strategialuonnoksen tavoitteet (”Luonnon tila”) ovatkerrottu luonnoksessa hyvin suurpiirteisesti ja epämääräisesti, eikä niitä voida pitää ymmärrettävinä tai sovellettavissa käytäntöön. Lisäksi tavoitteiden taustatekijöitä tai kokonaisvaikutuksia ei ole avattu riittävässä laajuudessa.

Esimerkiksi strategialuonnoksen maininta; ”Talouskäytön piirissä olevia (suojelemattomia) elinympäristöjä tulee käsitellä, hoitaa ja käyttää siten, että niiden lajistolle tärkeät keskeiset rakennepiirteet vahvistuvat selkeästi.”
Määritelmä on lausuttu hyvin epämääräisesti ja antaa kuvan, että kaikelle talouskäytössä oleville metsille tulee lisää rajoituksia ilman, että sen tueksi on esitetty riittävästi perusteluja tai esityksen kokonaisvaikutuksia olisi arvioitu riittävän laajasti.

Luonnoksessa todetaan; ”Suojelupinta-alan tulee kasvaa 30 prosenttiin Suomen maa-alueiden sekä merialueiden pinta-alasta.” Maininta on hyvin epämääräinen, eikä sen perusteeksi ole esitetty riittävää määrittelyä eikä sen toteuttamiseen kriteeristää. Lisäksi esityksen tueksi olisi tehtävä riittävän laaja kokonaisvaikutusten arviointi, jotta esitys olisi perusteltu ja koko yhteiskunnan kannalta hyväksyttävä. Suojelupinta-alan kasvattaminen 30 prosenttiin, sekä myös muut tavoitekohdat tulee strategiassa määritellä huomattavasti tarkemmin ja niiden vaikutuksia on arvioitava nykyistä laajemmin.

Luonnon tilan tavoitteet

Jo nykyisillä suojelu- ja luonnonhoitotoimilla metsien monimuotoisuus paranee jatkuvasti. Talouskäytössä olevien metsien monimuotoisuuden tila paranee muun muassa muuttuneiden metsien sertifiointikriteerien myötä. Myös kuivan puun osuus tulee kasvamaan pitkällä aikajänteellä koska metsien hakkuissa ns. jättöpuiden järeys ja määrä kasvaa. Metsäsertifiointien edellyttämien jättöpuuryhmien avulla saadaan myös tavoitteena olevien vanhojen ja kookkaiden puuyksilöiden määrä lisääntymään. Strategiaan on tärkeää määritellä tarkasti mitä vanha tai kookas puu tarkoittaa, joka puuttuu kokonaan nyt lausunnolla olevasta esityksestä.

Kulotuksen määrän lisääminen nähdään erinomaisena keinona lisätä metsien monimuotoisuutta. Kulotus vähentää voimakkaan maanmuokkauksen tarvetta ja antaa puun taimille luonnonmukaisen ja ravinteikkaan kasvualustan. Kulotus on riskialtista ja vaarallista työtä. Kulotuksien mahdollisesti aiheuttamien vahinkojen vakuuttamiseen tulee laatia rahoitusmenetelmä kuten myös varsinaisen kulotustyön toteuttamisen osalta. Kulotus onnistuu parhaiten yhteismetsien ja muidenkin suurmetsänomistajien laajoilla metsäalueilla.

Suojelu ja ennallistaminen

Vapaaehtoisilla Metso- ja Helmi-suojelun menettelyillä suojelupinta-alan kasvattamista voidaan jatkaa varmistamalla sille riittävä ja koko maan kattava rahoitus.

Suojelupinta-alan kasvattaminen 30 prosenttiin tarkoittaa metsäteollisuuden alasajoa ja metsänomistajien tuottojen merkittävää vähenemistä. Strategialuonnoksen tueksi on pystyttävä laatimaan riittävä laaja ja monipuolinen kokonaisvaikutusten arviointi, jossa huomioidaan luonnoksessa esitettyjen tavoitteiden vaikutukset mm. taloudellisten, sosiaalisten ja ekologisten vaikutusten osalta. Esimerkiksi metsänomistajien asema omaisuuden suojan näkökulmasta on lisäksi selvitettävä.

Pohjois-Suomen metsien suojelupinta-ala on jo 17 prosenttia ja vastaa 4/5 osaa koko Suomen metsien suojelupinta-alasta. Vanhojen metsien tiukka lisäsuojelupaine kohdistuisi erityisesti Pohjois-Suomeen, eikä sillä olisi merkittävää ekologista lisäarvoa tuottavaa vaikutusta Pohjois-Suomen tilanteeseen koska parhaat ja edustavimmat kohteet ovat jo suojeltu. Yksittäisille metsänomistajille näiden alueiden mahdollinen toimenpidekielto tai pakkosuojelu olisi kohtuutonta. Lisäksi strategialuonnoksessa esitetyt vanhat ja luonnontilaiset metsät vaativat huomattavasti tarkemman ja paremmin ymmärrettävänmäärittelyn. Pohjois-Suomen yhteismetsien puukaupassa on syntynyt jo tähän mennessä tilanteita, ettei puukauppaa ole voitu tehdä koska määritelmät ja mittaustavat vanhojen metsien osalta ovat olleet epäselvät ja erilaiset eri toimijoilla. Strategialuonnoksessa esitetty epämääräinen kirjaus lisää mahdollisten uusien konfliktien riskiä tarpeettomasti.

Jo suojeltujen ja mahdollisesti tulevaisuudessa suojeltavien kohteiden aluerajauksen ulkopuolelle ei saa ulottaa rajoituksia muulle maankäytölle tai toiminnalle, vaan suojelualueiden rajaukset muodostavat
käyttörajoituksen ko. kohteille eikä sen ulkopuolella olevaa toimintaa tule rajoittaa. 70 prosenttia ojitetuista soista on hyvin kasvavaa metsää ja antavat omistajilleen tuottoa. Hyvin kasvavien
ojitettujen soiden puuntuotantokyvystä tulee huolehtia. Ojitetuista soista noin 20 prosenttia on tehty alueille, joiden metsätaloudellinen arvonlisäys on vähäinen. Mahdollinen lisäsuojelu tulee kohdistaa näille
metsätaloudellisesti heikosti tuottaville ojitetuille soille. Näiden vähätuottoisten kohteiden osalta luonto palautuu usein itsestään tai hyvin vähäisillä toimenpiteillä.

Paineiden vähentäminen ja juurisyihin vaikuttaminen

Metsätalous on toiminnallaan parantanut tällä vuosituhannella merkittävästi luonnon monimuotoisuutta. Suunta on ollut oikea ja on edelleen kulkemassa kohti parempaa tulevaisuutta. Tätä kehitystä tulee tukea osoittamalla riittävästi varoja metsäntutkimukseen ja hyvän metsänhoidon tukemiseen. Yleisen paineen lisääminen ei saa olla tavoitteena metsänomistajien toiminnalle omistamissa metsissään.
Tavoitteena tulee lisätä metsänomistajien tietoutta puuntuotannosta sekä hyvästä metsän- ja luonnonhoidosta ja siten hidastaa ilmastonmuutosta. Suojeluverkoston aktiivinen kehittäminen ei pitkän
ajan kuluessa ole ratkaisu ilmastonmuutokseen sopeutumiselle, vaan sen tulee tukea aktiivista metsänhoitoa ja hiilinielujen elinvoimaisuuden edistämistä.

Saamelaiset ja luonnon monimuotoisuus

Poronhoito ja muu maankäyttö nähdään kilpailevina maankäyttömuotoina keskenään. Tutkimushankkeen avulla tulee saavuttaa ratkaisu metsätalouden harjoittamiselle saamelaisten poronhoitoalueilla, joka huomioi riittävällä tavalla alueen kaikki elinkeinot ja kohtelee niitä tasapuolisesti.Jos metsätalouden harjoittamista saamelaisalueella joudutaan rajoittamaan, tulee yhteiskunnan varata määräraha täysimääräiselle korvaukselle metsätaloudelle aiheuttamista vahingoista tai tulonmenetyksistä.

Muut huomiot

Kansallinen monimuotoisuusstrategia 2035 on laadittu monelta osin hyvin epämääräisin määritelmin. Strategialuonnoksen keskeneräisyydestä johtuen riski sen monitulkintaisuudelle on hyvin korkea ja voi
johtaa laajoihin ristiriitoihin. Lisäksi toteamme, että strategialuonnoksen osalta tulee tehdä laajat vaikutusarvioinnit sen taloudellisista, sosiaalisista ja ekologisista kokonaisvaikutuksista. Strategialuonnos luonnon monimuotoisuudesta 2035 tulee laatia kokonaan uudelleen ja erityisesti määrittelyiden tulee olla täsmällisempiä kuin nykyisessä esityksessä. Nykyisessä muodossaan esitystä ei voida pitää lainkaan hyväksyttävänä.