Yhteismetsät lausuivat kahteen alueelliseen metsäohjelmaan.
Suomen yhteismetsät ry lausunto Pohjois-pohjanmaan alueelliseen metsäohjelmaan
Suomen yhteismetsät ry kiittää mahdollisuudesta lausua ja esittää seuraavia huomioita
Pohjois-pohjanmaan alueelliseen metsäohjelmaan. Alueellisten metsäohjelmien tulee
edistää kestävää ja monipuolista metsien käyttöä, ottaen huomioon maakunnalliset
erityispiirteet sekä metsänomistajien yksilölliset tavoitteet. Metsänomistajien osaamisen ja
tiedon kehittäminen tulisi mahdollistaa lisäämällä koulutusta ja viestintää, mikä tukee
strategian mukaista aktiivista metsänomistajuutta.
Alueelliset metsäohjelmat perustuvat kansalliseen metsästrategiaan 2035, jonka
kärkihankkeiden alla olevissa tavoitteissa pyritään edistämään metsänomistajien
mahdollisuuksia harjoittaa tavoitteellista ja tietoon perustuvaa metsien käyttöä.
Metsänomistajien rooli metsien hoidon ja käytön suunnannäyttäjinä on olennainen, ja
ohjelmien tulee tukea tätä roolia.
Pohjois-Pohjanmaa on Suomen toiseksi suurin maakunta maa- ja metsäpinta-alaltaan ja
metsätalous on erittäin merkittävä talouden ja työllisyyden lähde maakunnassa. Metsä- ja
sahateollisuus on investoinut viimevuosina voimakkaasti juuri Pohjois-Pohjanmaan alueelle
ja alueen puunkäyttö säilyy uusien investointien vuoksi korkealla tasolla myös
tulevaisuudessa. Lisäksi maakunnassa on runsaasti puusepän ja talonrakennusteollisuutta.
Maakunnan vuosittainen hyödynnettävissä oleva hakkuupotentiaali on maakunnistamme
kaikkein suurin.
Päämäärä 1: Metsät ovat aktiivisessa, kestävässä ja monipuolisessa käytössä
5.1 Pohjois-Pohjanmaan maakunnassa on toteutettu taimikonhoitotöitä enemmän kuin
muualla Suomessa ja hoitotöiden tarve myös uuden alueellisen metsäohjelman aikaan säilyy
korkeammalla tasolla kuin missään muussa maakunnassa. Maakunnan metsissä on todella
suuri tarve osaavalle työvoimalle tulevaisuudessa. Näistä metsätalouden
toimintaedellytyksistä tulee aktiivisesti huolehtia ja se pitää näkyä alueellisessa
metsäohjelmassa.
5.4 Maakunnan tiestöllä on suuri vuosittain kasvava korjausvelka sekä yksityisteillä että
valtion teillä. Puunkuljetusmatkat alempiasteista tieverkkoa pitkin ovat maakunnassa suuria
ja puumäärät niiden vaikutusalueilla mittavat. Kelirikkoaika on luonnonolosuhteista johtuen
pitkä ja asettaa jo muutenkin suuria haasteita puutavaraliikenteelle. Metsäteiden
perusparannusmäärät pitää saada kasvuun tiedottamalla ja aktivoimalla tiekuntia sekä
vaikuttamalla peruskunnostusten tukirahoituksen riittävään ohjautumiseen Pohjois
Pohjanmaan maakuntaan. Valtion alempiasteisen tieverkon, mukaan lukien sillat, kasvavan
korjausvelan korjaustarpeista tulee aktiivisesti viestiä ja vaikuttaa määrärahojen
ohjautumiseen maakuntaan.
Päämäärä 2: Vahvistamme metsien elinvoimaisuutta, monimuotoisuutta ja
sopeutumiskykyä
Jotta metsänomistajat voivat huomioida monimuotoisuusarvoja paremmin tarvitsevat
maanomistajat parempaa tietoa omien tilojensa näistä arvoista. Lajitietojen suojaus ehkäisee
metsänomistajia suojelemasta näitä lajeja, ja estää myös näiden hyödyntämisen
luonnonarvomarkkinoilla. Vaikka kyseessä ei ole alueellisten metsäohjelma toteuttajien
päätös, on heidänkin syytä tunnistaa tämän asetelman merkitys. Lajitietojen suojaus on myös
epäluottamuslause maanomistajille ja siten rapauttaa luottamusta metsänomistajan ja
hallinnon välillä vaikeuttaen yhteiseen päämäärään pääsemistä yhteiskuntatasolla. Myös
muun metsätiedon tarjoaminen metsänomistajille on alueellisesti tärkeää, sillä se tarjoaa
mahdollisuuden toteuttaa uudenlaisia toimenpiteitä metsissään ja huomioida alueen
erityispiirteitä. Yhteismetsät ry vetoaa, että myös alueelliset metsäohjelmat tunnistavat
tämän haasteen luonnon monimuotoisuuden edistämisessä.
Lisäksi ohjelmissa tulee kehittää menetelmiä, jotka perustuvat luontoarvoihin ja
mahdollistavat metsätalouden, luonnon monimuotoisuuden ja muiden käyttömuotojen
yhteensovittamisen taloudellisesti kannattavalla tavalla. Tällaiset menetelmät eivät saa
rajoittaa metsänomistajien päätäntävaltaa, vaan niiden tulee tukea omistajien tavoitteita ja
tarjota selkeitä, käytännössä toteutettavia ratkaisuja metsien kestävään käyttöön.
Metsänomistajilla tulee säilyä mahdollisuus toteuttaa haluamiaan toimenpiteitä omissa
metsissään. Tämä periaate on huomioitava alueellisten metsäohjelmien tavoitteiden
määrittelyssä ja toimeenpanossa.
Päämäärä 3: Rakennamme kilpailukykyistä toimintaympäristöä uudistuvalle ja
vastuulliselle metsäalalle sekä vahvistamme tiedolla johtamista ja osaamista
metsäalalla
7.2 Metsätilarakenteen ja metsänomistuksen kehittämistavoitteisiin tulee lisätä
yhteismetsäomistuksen kasvattaminen. Pääpaino viestinnässä ja neuvonnassa tulee olla
liittäminen jo olemassa oleviin toimintansa vakiinnuttaneisiin yhteismetsiin.
Yhteismetsäomistuksen kautta tilakoko säilyy metsätalouden harjoittamisen kannalta
suotuisana, yhteismetsissä metsänomistus on jo lakisääteisesti suunnitelmallista ja kestävää
ja yhteismetsät myyvät suunnitelman mukaan säännöllisesti puuta metsäteollisuudelle.
Yhteismetsissä metsät ovat aktiivisessa, monipuolisessa ja kestävässä käytössä, eivätkä tilat
pirstoonnu näin pieniin osiin.
7.4 Lasten ja nuorten metsäkasvatustoiminnan lisääminen nostetaan erikseen yhdeksi
tärkeäksi maakunnan tavoitteeksi ja metsäpäivä- tyyppisten tapahtumien aktivointi kunnissa
nostetaan pystyyn. Metsäkeskuksen rooli lasten- ja nuorten metsäkasvatuksessa pitää
mahdollisuuksien mukaan saada takaisin sille hyvälle tasolle missä se aiemmin oli, tai
metsänhoitoyhdistyskenttä tulee aktivoida asian suhteen. Tällä hetkellä lasten metsäpäiville
ei kuntatasolla useimmiten ole vetäjää ja pystyyn nostajaa. Osaavien ihmisten saamiseksi
metsäalan töihin selvitetään metsäalan kausiluontoisen (kesäkausi) työn haasteen
taklaamiseksi täydentävän työn mahdollisuuksia (talvikausi) alueen sahoilta (joita on myös
pienemmillä paikkakunnilla), metsäteollisuudesta, metsäkoneyrityksistä sekä
matkailukeskuksista ja luodaan useamman yrityksen kautta ympärivuotiselle työllisyydelle
sopimusmalli (myös kohtaan 5.1). Vaikutetaan siihen, että metsäalan koulutus maakunnassa
säilyy siten, ettei sitä tarjota pelkästään kasvukeskuksessa (OSAO Taivalkosken yksikkö
metsäkoneen kuljettaja ja puutavara-auton kuljettaja tutkinnot, yksikköön hakeutuneet jäävät
metsäalalle myös töihin).
Suomen Yhteismetsät ry lausunto Lapin alueelliseen metsäohjelmaan
Suomen yhteismetsät ry kiittää mahdollisuudesta lausua ja esittää seuraavia huomioita Lapin
alueelliseen metsäohjelmaan. Alueellisten metsäohjelmien tulee edistää kestävää ja
monipuolista metsien käyttöä, ottaen huomioon maakunnalliset erityispiirteet sekä
metsänomistajien yksilölliset tavoitteet.
Alueelliset metsäohjelmat perustuvat kansalliseen metsästrategiaan 2035, jonka
kärkihankkeiden alla olevissa tavoitteissa pyritään edistämään metsänomistajien
mahdollisuuksia harjoittaa tavoitteellista ja tietoon perustuvaa metsien käyttöä.
Metsänomistajien rooli metsien hoidon ja käytön suunnannäyttäjinä on olennainen, ja
ohjelmien tulee tukea tätä roolia.
Ottaen huomioon Lapin aseman Suomen merkittävimpänä metsämaakuntana ja samalla
huomioiden viime vuosien aikana tehdyt metsäteollisuuden investoinnit koko Pohjois
Suomeen, Lapin metsäohjelma keskittyy yllättävän vähän maakunnan raaka-ainevarojen
entistä tehokkaampaan hyödyntämiseen ja metsätalouden kannattavuuden kehittämiseen.
Tulevaisuutta ajatellen Lapin metsäohjelmalta toivoisi enemmän huomiota metsätalouden
tehostamistoimiin ja puuraaka-aineen monipuolisempaan hyödyntämiseen tähtäävään
ajatteluun.
Metsäohjelman luonnos korostaa etenkin talousmetsien osalta useissa osioissa muuta
toimintaa kuin puuntuotannon edistämistä tai metsätalouden kannattavuuden kehittämistä.
On huomioitavaa, että Lapin maakunnan metsä- ja kitumaasta peräti neljännes on jo tiukan
suojelun piirissä, joten jäljellä olevissa talousmetsissä puuntuotanto tulee olla määrätietoista
ja ensisijaista.
Päämäärä 1: Metsät ovat aktiivisessa, kestävässä ja monipuolisessa käytössä
Luonnoksessa on hienosti tunnistettu metsänuudistamisen tehokkuuden merkitys,
taimikoiden ja nuorten metsien hoidon sekä toimivan metsätieverkon tärkeys. Samoin
luonnoksessa on huomioitu positiivisella tavalla kestävän metsänhoidon taloudellisten
kannusteiden kehittäminen. Taloudelliset kannusteet ovatkin ratkaisevassa asemassa em.
toimien toteutuksessa ja siten on valitettavaa huomata, että voimassa olevat rahoitusmallit
ovat edelleen heikentymässä. Erityisesti metsäteiden perusparannuksen
rahoitusjärjestelmän heikentäminen yhdessä rakentamisen kantavuusvaatimusten ja muiden
toteutusnormien tiukentuessa yhteismetsät näkevät, että metsäteiden perusparannukset
tulevat vähenemään radikaalisti tulevalla AMO-kaudella 2026-2030. Samalla keskeisenä
uhkana on, metsäohjelman tavoitteiden vastaisesti, että metsäteitä toteuttavien
urakoitsijoiden ja toimijoiden lukumäärä tulee entisestään vähenemään rahoituksen
heikentyessä sekä toteutettavien hankkeiden vähentyessä. Täten alueellisen metsäohjelman
tavoitteet ovat merkittävässä ristiriidassa käytännön toimien kanssa. On kuitenkin positiivista,
että ohjelmassa on huomioitu em. toimien tärkeys ja rahoituskannusteiden kehittäminen
jatkossa. Sen sijaan Lapin metsäohjelman luonnos keskittyy yllättävän paljon muuhun kuin
puuntuotannon kehittämiseen ja metsätalouden kannattavuuden varmistamiseen.
Kohdassa 5.2. mainitaan muun muassa ensisijaisena tavoitteena metsien lahopuun
lisääminen. Lapin metsien nykyinen lahopuuosuus on huomattavasti korkeampi kuin muualla
Suomessa ja on keskimäärin yli 10 m³/ha, joten lahopuuosuuden kasvatus tuntuu
epätarkoituksenmukaiselta tavoitteelta Lapissa. Samaan aikaan Luonnonvarakeskus on
ennustanut, että lahopuun määrä tulee metsäsertifiointien päivitysten kautta lisääntymään
koko maassa peräti 50 prosenttia seuraavan 30 vuoden aikana. Täten alueellisen
metsäohjelman kirjaus lahopuumäärän määrätietoisesta kasvatuksesta on kyseenalainen.
Samoin lausunto ekologisten käytävien lisäyksestä mm. suojelualueita yhdistämällä tuntuu
erikoiselta tavoitteelta Lapissa, jossa tiukasti suojelluiden alueiden määrä on jo nykyisellään
kansainvälisestikin mitattuna erityisen suuri.
Kohta 5.3. Metsän eri käyttömuotojen yhteensovittaminen ja sen edistäminen on
yhteismetsienkin mukaan tärkeää ja tarkoituksenmukaista. Kokemusten mukaan ongelmana
kuitenkin usein on, että metsätalouden on sopeuduttava ulkoisiin vaatimuksiin
yhteensovittamistilanteissa ja vaatimukset ovat useimmiten yksipuolisia. Retorisena
kysymyksenä voidaankin esittää, ottavatko muiden toimialojen ohjelmat/strategiat huomioon
metsätalouden toimintaedellytysten turvaamisen omissa ohjelmissaan? Tältä osin muiden
toimialojen/elinkeinojen huomioiminen ja toimien yhteensovittaminen on pääsääntöisesti
yksipuolista. Samaan aikaan kun yhteensovittamiskeskustelua käydään, tulisi mielestämme
muistaa myös perustuslailliset oikeudet mm. yksityisen omaisuuden suojaan ja sitä kautta
myös metsätalouden toimintaedellytysten turvaamiseen, joten se olisikin hyvä todeta
laaditussa ohjelmassa.
Päämäärä 2: Vahvistamme metsien elinvoimaisuutta, monimuotoisuutta ja
sopeutumiskykyä
Metsien elinvoimaisuutta, monimuotoisuutta ja sopeutumiskykyä koskevassa osiossa toimet,
joita otsikon alle on kerätty ovat poikkeuksetta metsien kasvua taannuttavia ja aiheuttavat
puuntuotannon vähenemistä samalla kun ohjelmatoimiin on kirjattu toimia joiden
ilmastohyödyt ovat viimeisimpien tutkimustulosten valossa kyseenalaisia, kuten esimerkiksi
turvemaiden ennallistaminen. Samoin jatkuvapeitteisestä metsänkasvatuksesta on
vuosikymmenten aikana Lapissa varsin huonoja kokemuksia, joten siihen tulisi suhtautua
varauksella ja aiheen tukemiseksi se vaatii lisää tutkimustuloksia. Ohjelmatoimet ovat
sinällään kannatettavia ja tärkeitä kunhan niitä edistetään viimeisimmän ja pätevimmän
mahdollisen tutkimustiedon valossa ja tarkoituksenmukaisesti, eikä itsetarkoituksen
hengessä. Vapaaehtoisen lisäsuojelun osalta keskeisimpänä ongelmana Lapissa on lähes
ainoastaan tämänhetkisen rahoituksen riittämättömyys ja rahoitusehtojen tiukkuus.
Suojelukohteita kyllä jatkossakin löytyy vapaaehtoisesti ja suojelun määrätavoitteet ovat
saavutettavissa, kunhan rahoitusohjelmat saadaan kannustaviksi sekä rahoitus riittäväksi.
Jotta metsänomistajat voivat huomioida monimuotoisuusarvoja paremmin tarvitsevat
maanomistajat parempaa tietoa omien tilojensa näistä arvoista. Lajitietojen suojaus ehkäisee
metsänomistajia suojelemasta näitä lajeja, ja estää myös näiden hyödyntämisen
luonnonarvomarkkinoilla. Vaikka kyseessä ei ole alueellisten metsäohjelma toteuttajien
päätös, on heidänkin syytä tunnistaa tämän asetelman merkitys. Lajitietojen suojaus on myös
epäluottamuslause maanomistajille ja siten rapauttaa luottamusta metsänomistajan ja
hallinnon välillä vaikeuttaen yhteiseen päämäärään pääsemistä yhteiskuntatasolla. Myös
muun metsätiedon tarjoaminen metsänomistajille on alueellisesti tärkeää, sillä se tarjoaa
mahdollisuuden toteuttaa uudenlaisia toimenpiteitä metsissään ja huomioida alueen
erityispiirteitä. Yhteismetsät ry vetoaa, että myös alueelliset metsäohjelmat tunnistavat
tämän haasteen luonnon monimuotoisuuden edistämisessä.
Lisäksi ohjelmissa tulee kehittää menetelmiä, jotka perustuvat luontoarvoihin ja
mahdollistavat metsätalouden, luonnon monimuotoisuuden ja muiden käyttömuotojen
yhteensovittamisen taloudellisesti kannattavalla tavalla. Tällaiset menetelmät eivät saa
rajoittaa metsänomistajien päätäntävaltaa, vaan niiden tulee tukea omistajien tavoitteita ja
tarjota selkeitä, käytännössä toteutettavia ratkaisuja metsien kestävään käyttöön.
Metsänomistajilla tulee säilyä mahdollisuus toteuttaa haluamiaan toimenpiteitä omissa
metsissään. Tämä periaate on huomioitava alueellisten metsäohjelmien tavoitteiden
määrittelyssä ja toimeenpanossa.
Päämäärä 3: Rakennamme kilpailukykyistä toimintaympäristöä uudistuvalle ja
vastuulliselle metsäalalle sekä vahvistamme tiedolla johtamista ja osaamista
metsäalalla
Kohdassa 7 on hyvin huomioitu metsäalan kehittämiseen liittyviä eri toimenpiteitä ja
tavoitteita. Koulutuksen kehittämisessä on painotettu erityisesti luonto- ja ympäristöasioita
sekä monikäyttöä, mutta allekirjoittaneet toivoisivat ohjelmassa painotettavan myös
metsänuudistamisen, tehokkaan puuntuotannon ja puunhankinnan sekä logistiikan
koulutuksen tärkeyttä, sillä niiden hallitsemisessa on usein puutteita koulutuksesta
vastavalmistuneilla.
Puupohjaisten tuotteiden ja sivuvirtojen hyödyntäminen sekä luonnontuotteiden
jalostusarvon kasvattaminen on positiivisella tavalla huomioitu metsäohjelman
luonnoksessa. Lapin metsissä olisi runsaasti potentiaalia mm. luonnontuotteiden
hyödyntämiseen, kunhan arvoketju lopputuotteineen saataisiin toimivaksi. Siten esim.
teollisen mittakaavan luonnontuotteiden kaupallistamisen kehittäminen on kannatettava
ajatus ja hyvä kirjaus metsäohjelmaan.
Metsänomistusrakenteen ja yhteismetsäratkaisujen edistämisen huomiointi
metsäohjelmassa on niin ikään positiivista ja kannatettavaa, jotta omistuksen sekä
metsätilojen pirstoutumista entisestään voitaisiin jatkossa estää. Yhteismetsäomistuksen
rooli metsätilarakenteen kehittämisessä on keskeisessä asemassa mietittäessä
tulevaisuuden ratkaisuja.
Viestinnän merkitys nykyaikana ja eritoten tulevaisuudessa korostuu entisestään ja tiedolla
johtamisen tärkeyttä on alleviivattava metsäalan kerronnassa ulospäin. Erityisesti Suomen
Metsäkeskuksen roolia metsäalan viestinnässä tulisi kehittää entisestään ja onkin hyvä, että
viestinnän merkitys on tiedostettu Lapin metsäohjelmaa laadittaessa ja kysymyksenä
voitaisiin esittää; onko viestinnän merkitys tiedostettu ohjelmassa riittävällä painoarvolla ja
tarpeeksi monipuolisesti?
Suomen yhteismetsät ry