Vapaaehtoisuuden säilyttäminen
Suomen yhteismetsät ry:lle on tärkeää, että METSO-ohjelma saa jatkoa, sillä se tarjoaa
toimivan ja vakiintuneen kehyksen luonnon monimuotoisuuden turvaamiselle.
Vapaaehtoisuusperiaatteen säilyminen sekä korvausten jatkuvuus suojelusta ja
ympäristötuista ovat erittäin myönteisiä tekijöitä maanomistajien sitoutumisen kannalta ja ne
muodostavat ohjelman toiminnallisen selkärangan. Tuet luonnonhoitotöihin ovat verrattain
pienimuotoisia toimia, mutta ne monipuolistavat keinovalikoimaa. Kohteiden
valintakriteerien ja toimenpidelistan säilyminen ennallaan tukee ohjelman jatkuvuutta ja lisää
sen hyväksyttävyyttä maanomistajien keskuudessa. METSO-ohjelma edustaa tällä hetkellä
parhaiten luonnonarvoihin perustuvaa korvausmallia, mikä tekee siitä myös viestinnällisesti
merkittävän välineen tietoisuuden ja kiinnostuksen lisäämisessä luonnonarvomarkkinoita
kohtaan. Ohjelman suurin ongelma on rahoituksen riittämättömyys suhteessa asetettuihin
tavoitteisiin ja kohteiden tarjontaan.
Ohjelman rakenne
Kaksiosainen rakenne, jossa ensimmäinen jakso (2026–2030) jatkaa nykyistä METSO-mallia ja
toinen jakso (2031–2040) painottuu ennallistamiseen, on looginen mutta edellyttää
tarkempaa konkretisointia käytännön toteutuksen osalta. HELMI-ohjelman ja METSO:n
tavoitteiden yhteinen linja vaikuttaa perustellulta. Ohjelmien tavoitteiden mukaista on myös,
että suoalueet säilyvät rahoituksen alla luontevasti METSO:ssa, vaikkakin suoalueiden
korvaukset jäävät melko nimellisiksi. Vähäpuustoisten alueiden korvausten vähäisyys ei
kannusta maanomistajia tarjoamaan niitä ohjelmaan. Lisäksi on kannatettavaa, että
luonnonhoitoon ja arvokkaille elinympäristöille myönnetään tukea ja että niiden tukitoimet
ovat kattavia.
Rahoituksen ongelmat
Suojelutavoitteet vuosille 2026–2030 ovat kunnianhimoiset. Kustannusten on arvioitu
pysyvän suojelun osalta 7500 eurossa hehtaaria kohti. Luonnontilaisten ja vanhojen metsien
kriteerien mukaisten kohteiden kustannuksiksi taas arvioidaan puolestaan 5000 euroa
hehtaarille. Kun verrataan aiempiin toteumakustannuksiin, jotka ovat olleet viime vuosina
noin 8500 euron tasolla, jäädään tavoitesuojelumäärästä väistämättä. Asetetut
suojelutavoitteet ovat kunnianhimoisia, mutta nykyinen budjetti ei todennäköisesti riitä niiden
saavuttamiseen. Erityisesti kohonneet kantohinnat voivat nostaa suojelukustannuksia
entisestään, mikä korostaa lisärahoituksen tarvetta.
METSO-ohjelman laajentaminen Pohjois-Suomeen on tervetullutta ja kannatettavaa, mutta
se ei saa vaarantaa Etelä-Suomen metsien suojelun toteutusta. Erityisesti Pohjois-Suomeen
kohdistuvien vanhojen luonnontilaisten metsien toteumakustannukset tulevat
todennäköisesti olemaan arvioitua suurempia, joka jälleen hidastaa tavoitteeseen pääsyä.
Lisäksi näillä alueilla olisi tarjontaa kohteista, joten nykyistä suurempi rahoitus olisi
välttämätöntä. Metsänomistajan tulee aina saada reilu korvaus suojelusta, jotta ohjelma
toimisi.
Hallinnollisten uudistusten vaikutuksien arviointi
ELY-keskusten uudistuksen vaikutuksia ohjelman toteutukseen ei ole arvioitu riittävästi.
Kokemukset aiemmista järjestelmämuutoksista, kuten Kemera-Metka -siirtymästä,
osoittavat, että tällaiset muutokset voivat aiheuttaa viivästyksiä. Esityksessä on kuitenkin
todettu, että tavoitteet ovat ohjeellisia ja ne tarkentuvat vuosittain. Kuitenkin kokonaiskuvan
hahmottamisessa ja tavoitteita asetettaessa realistisuus lähtötilanteessa olisi kaikkien
osapuolten eduksi. Kannatamme näihin tavoitteisiin pääsyä, mutta uskomme sen vaativan
lisärahoitusta.
Viestinnän rooli ja luontotieto
Luontotiedon lisääminen Metsään.fi palveluun on kannatettavaa. Samassa yhteydessä
sensitiivisten lajitietojen hallittu vapauttaminen edistäisi merkittävästi suojelukohteiden
tunnistamista ja maanomistajien aktiivista osallistumista. Maanomistajat eivät voi ottaa
sensitiivisiä lajeja huomioon toimissaan, jos eivät tiedä näiden kohteiden olemassaolosta.
Myös viestinnän lisääminen metsänomistajille on tärkeä toimi jatkoa ajatellen, jolla
parannetaan tietoisuutta eri mahdollisuuksista sekä lisätään kiinnostusta uusille
metsänkäyttömuodoille. Kuten esityksessä viitataan useasti, toimet tähtäävät
ennallistamisasetuksen toimeenpanon onnistumiseen, johon tarvitaan lisää sopivia kohteita
myös tulevaisuudessa. Tämä huomioiden on kustannustehokkaampaa, mikäli myös tuen
ulkopuolelle jäävät kohteet rekisteröidään jatkoa varten.
Vaikka METSO-ohjelma on vakiintunut ja toimiva väline luonnon monimuotoisuuden
turvaamisessa, se ei yksin riitä kaikkien tavoiteltujen elinympäristöjen suojeluun. Nykyinen
rahoitus ei vastaa kohteiden tarjontaa, ja metsänomistajat tarjoavat jo nyt enemmän
laadukkaita suojelukohteita kuin mihin ohjelman budjetti riittää. Tämä herättää huolen siitä,
jäävätkö arvokkaat kohteet ilman suojelua ja siirtyvätkö niiden säilyttämisen kustannukset
yksittäisten maanomistajien vastuulle. Toisaalta tämä tilanne toimii vahvana indikaattorina
siitä, että maanomistajilla on halukkuutta osallistua suojeluun, mikä korostaa tarvetta
ohjelman laajentamiselle ja rahoituksen vahvistamiselle
EU:n suunnittelemat sääntelytoimet, kuten ennallistamisasetus ja biodiversiteettistrategia,
voivat tulevaisuudessa haastaa METSO-ohjelman vapaaehtoisuuteen perustuvan
toimintamallin. Tämän vuoksi on perusteltua ryhtyä jo nyt aktiivisiin toimiin, jotta olemassa
oleva kohdetarjonta ja maanomistajien kiinnostus arvokkaiden elinympäristöjen vaalimiseen
voidaan hyödyntää tehokkaasti. Luonnonarvokaupan kehittäminen olisi tässä yhteydessä
strategisesti tärkeä askel, joka tukisi sekä EU:n ja valtion tavoitteita että yksittäisten
metsänomistajien mahdollisuuksia osallistua luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen
kestävällä ja kannustavalla tavalla.
Kaiken kaikkiaan esitys luo vahvan pohjan METSO-ohjelman vaikuttavuuden jatkumiselle ja
kehittämiselle.